torstai 9. kesäkuuta 2016

Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani

He päättävät lähteä jäältä ja nousta maihin Valkosaarelle. Jos he kuolevat jäälautalle, kukaan ei koskaan löydä heitä.

Oli heinäkuu vuonna 1897, kun kolme miestä lähti ylittämään Pohjoisnapaa vetykaasupallolla. Matkan piti kestää vain muutama päivä auringonpaisteessa, sillä jostakin syystä oletettiin, että Pohjoisnavalla paistaa aurinko. Yritys oli tuhoon tuomittu heti alusta lähtien. Bea Uusman tietokirjan, Naparetki - Minun rakkaustarinani, kansikuvassa on kyseiseltä matkalta otettu valokuva. Kamera ja sen sisällä ollut filmirulla löydettiin kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin Valkosaarelta, jonne miesten matka päättyi lokakuussa 1897. Heidän matkastaan on tehty useita tutkimuksia ja yli 50 kirjaa, joissa on yritetty päätellä miksi he kuolivat saarella, vaikka heillä oli ruokaa ja runsaasti selviytymisvälineitä. 
Ruotsalaista lääkäriä, kuvittajaa ja kirjailijaa Bea Uusmaa on kiinnostanut vuosikausia miesten kohtalo, ja hän on tehnyt useita matkoja Pohjoisnavalle ja myös Valkosaarelle. Tutkimustuloksistaan hän on tehnyt hienon tietokirjan, joka palkittiin Ruotsissa vuonna 2013 tietokirjallisuuden August-palkinnolla.

Minä olen kaivannut tälle rannalle viisitoista vuotta. Minun on päästävä sinne, vaikka en tiedä, mitä minä siellä teen, kun pääsen perille. Jos vain pääsen perille Valkosaarelle.

Kolme tukholmalaismiestä lähti uhkarohkealle matkalle ylittämään Pohjoisnapaa. Matkalle lähdettiin Huippuvuorilta. He uskoivat, että retkikunta pääsee perille Pohjoisnavalle vain muutaman päivän ilmalennon jälkeen, mutta tarkoitus ei ollut laskeutua sinne, ainoastaan laskea iso poiju alas, jossa lukisi heidän viestinsä. Tämän jälkeen matka jatkuisi tuulen suunnasta riippuen Siperiaan, Alaskaan tai Kanadaan. Kukaan heistä ei ollut tottunut arktisiin olosuhteisiin, vaan he olivat tottuneet istumaan kirjoituspöytien takana. Matkatavaroiden mukana oli tärkättyjä kravatteja, valkoisia nahkakäsineitä ja roosanvärisiä silkkikaulaliinoja juhlavastaanotolle laskeutumisen jälkeen.

Ilmapallohan on käsitelty vernissalla ja sen pitäisi olla paljon tiiviimpi kuin viime vuonna, meillä on käytettävissämme kesä hyvine suotuisine tuulineen ja auringonpaisteineen. Miksi ei meidän yrityksemme onnistuisi. Minä uskon siihen tosiaan täysin.

Jokin meni pieleen, kaasuilmapallon reiät vuotivat ja kylmässä ilmassa vety hajosi nopeammin, joten pallo ei pysynyt ilmassa, vaan miehet joutuivat laskeutumaan. Aluksi he kuljettivat mukanaan liikaa tavaraa, jota vähennettiin koko ajan, koska voimat eivät riittäneet. Lopulta he saapuivat Valkosaarelle. Bea Uusman kiinnostus miesten tarinaan on perinpohjainen. Kirjassa on käytetty kuvituksena miesten ottamia kuvia, jotka valmistettiin kuviksi sen jälkeen, kun heidät löydettiin saarelta. Kuvina on käytetty myös miesten tavaroita ja yhden miehen kihlatun kuvia. Mies kirjoitti kihlatulleen matkalla ja muitakin matkapäiväkirjoja on kuvattu kirjassa. Karttakuvat auttavat hahmottamaan missä miehet olivat ja mistä lähtivät matkalle. Bea Uusma on ottanut myös itse kuvia matkoiltaan ja ne tuovat nykyaikaa mukaan kirjan tekstiin. Kirja on hyvin rakennettu eri osa-alueisiin. Kirjassa on mm. mahdolliset kuolinsyyt lueteltuna, matkalla olevat lääkkeet, päiväkirjamerkinnät jne.
Miksi miehet kuolivat? Siinä kysymys, jota Bea Uusma yrittää ratkaista kirjassaan ja jonkinlaisen oman teorian hän rakentaa todella mielenkiintoisesti ja hyvin loogisesti.

Me olemme nyt tehneet leirin kuvankauniille jääkappaleelle ja pystyttäneet meidän telttamme. Teltassa on meidän makuusäkkimme jossa me nukumme kaikki kolme vieri vieressä. Ahdastahan se on mutta sopu on hyvä. Niin minulla olisi niin paljon kirjoittamisen aihetta mutta nyt täytyy nukkua. Hyvää yötä rakkaani minun!

Bea Uusma, Naparetki - Minun rakkaustarinani ****
suom. Petri Stenman
LIKE 2015
s. 290
Expeditionen. Min kärlekshistoria 2013

Zephyrin bloggaus
Marian bloggaus
Kaisa Reettan bloggaus
Nannan bloggaus
Lukuneuvojan bloggaus
Arjan bloggaus
Susan bloggaus
Katjan bloggaus
Hennan bloggaus
Alien bloggaus
Kirja on ollut hyvin suosittu tietokirja blogistaniassa, suosittelen :)

9 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa ihan superkiinnostavalta! Menee ihan heittäen hankintalistalle. Vaellukset ja patikat kiinnostavat, vaikka itse en ihan tuollaiselle noin haastavalle retkelle lähtisi. Mutta kiehtovaa niistä on lukea. Tässä tietenkin karmaisevaa on se, miten näiden miesten retki päättyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieman erilainen kesämatka Pohjoisnavalle. Toiset suuntaa polttavan auringon alle ja toiset jäisiin olosuhteisiin. napapiirejä on tutkittu paljon, mutta nuo kolme miestä olivat sen ajan tutkijoita. kirjasta löytyy monta erikoista tavaraa mitä he haalasivat mukana, jota ei nykyajan vaeltajat uskoakseni ottaisi missään nimessä mukaan. Ajat ovat helpottuneet, mutta Valkosaarelle on edelleen tosi vaikea päästä.
      Aika paljon olen vaeltanut luonnossa, mutta ankealta tuntuisi eksyä jäisiin oloihin jääkarhujen keskelle.

      Poista
  2. Näiden hyisten kesätuulten vallitessa ja muutoinkin, kun pohjoisen reissut ovat sievästi kulkeneet Jäämereltä Pohjois-Norjan vuonoreittä myöten alas eteläänpäin, ei tällaista vilukissaa naparetki sinänsä houkuta. Mutta Mai, minkäs teit: nakuttelit sen verran kutkuttavan postauksen, jotta "Naparetki" lähti jo varaukseen ja ehkä ehtii hyppysiin vasta kesähelteiden hiostaessa; kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin hurmaavan näköinen, kun jossain sen näin ehkä postauksena. En saanut kuvasta selvää ja pakkohan se oli tilata luettavaksi. Nimi oli myös houkutteleva. Tällainen romantikko ei voi vastustaa Minun rakkaustarinani-nimisiä kirjoja. Yllätys oli melkoinen, kun kuvassa on kuumailmapallo pötköllään maassa.

      Poista
    2. Kiitos itsellesi Takkutukka :)

      Poista
  3. Olin Blogistanian palkintotilaisuudessa, jossa myös Bea Uusma oli paikalla voitettuaan Blogistanian tietopalkinnon. Tiedätkö Mai, että minä suorastaan rakastuin Uusmaan. Hän oli kertakaikkisen hyvällä tavalla ihastuttavan erilainen ihminen. Todella omistautunut kirjoittamiselle. Hän opiskeli lääkäriksi tätä kirjaa varten. Hän myös kertoi olevansa hidas ihminen ja hitaat ihmiset on mun totaalinen heikko kohta. Se, että joku tässä juoksumaailmassa osaa ja pystyy vielä olemaan hidas saa multa suuret respektit.

    Tuskin tarvitsee enää edes lisätä, että tekstisi senkun lisää kiinnostustani tätä teosta kohtaan. Kirjoitat niin puhuttelevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusma on ihan selvästi tutkijaihminen, kun on hidas. Täytyy olla hidas, että pystyy syventymään samaan asiaan vuosikausia ja hyvähermoinen ;) Mutta Uusma vaikuttaa olevan aikaansaapa ihminen, kun on lääkäri, kirjailija ja kuvittaja ja tehnyt useamman matkan Pohjoisnavalle.
      Suosittelen kyllä tätä teosta, tämä ei ole sellainen kuivan käpykkä tietoteos, vaan aivan kuin Pohjoisnapa, josta irtoilee erikokoisia jäälauttoja.

      Poista
  4. Tämä on kiehtova kirja: kiehtova tarinaltaan ja kiehtova ulkoasultaan. Miten Uusma omistautuukaan retkikunnan kohtalon tutkimiselle - ja mitä kaikkea retkikunta oli mahtanutkaan kokea. Ulkoasultaan tämä on hyisellä tavalla kaunis. Hieno teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoasu on toedella kiehtova kuten mainitsit. Kirjan hienous tulee parhaiten esille kokonaisuutena, joka täyttää mielestäni tietokirjan ominaisuudet, mutta on samalla näiden miesten uskomattoman seikkailun tarina aikana, jolloin ei ollut nykyaikaisia selviytymisvälineitä, vain oma usko selviytyä.

      Poista